Kuten “artikkelisarjan” ensimmäisessä osassa lupailin, tässä tulee nyt kokemuksia toiseen kertaan. Asensin siis eilisiltana Ubuntu 7.10:n omalle koneelleni ja tämän päivää olen sitä jonkin verran säätänyt käyttökuntoon. Mitä on jäänyt käteen? Ei juuri mitään moitittavaa, kokonaisuutena kaikki on toiminut hienosti. Huomioita:
- Toisin kuin aiemmassa asennuksessa, asettui resoluutio nyt samantien kohdalleen live-CD:tä ja varsinaista asennusta käytettäessä. Eli alunperin live-CD:n käynnistysvalikossa valittu 1280×1024-tarkkuus pysyi hyvin päällä läpi live-CD-session ja oli suoraan käytössä, kun käynnistin ensimmäistä kertaa kiintolevyltä. Mikä eron tekee? No, ainakin tässä koneessa on ATIn näytönohjain (Radeon X800 XL – aiemmassa asennuksessa NVIDIAn Riva TNT2) ja näyttönä litteä Samsungin 19-tuumainen, kiinni DVI-liitännällä (aiemmin Daytekin 17-tuumainen putkinäyttö VGA-liitännällä).
- Työpöytätehosteet (siis Compiz) olivat käytettävissä jo live-CD-session aikana. Tätä en odottanutkaan, mutta hieno homma siis. Ja tehosteet pelittivät hyvin myös asennuksen jälkeen, AIGLX:n avustuksella, ajurin ollessa avoin “ati”.
- Kun asennus oli valmis ja live-CD:stä käynnistettiin tietokone uudelleen, avaa asennus juuri ennen uudelleenkäynnistämistä CD-aseman kelkan, pyytää poistamaan CD:n ja jatkamaan painamalla Enter (jonka jälkeen koneen pitäisi uudelleenkäynnistyä). Tämä toimi nyt ensimmäistä kertaa omalla koneellani. Aiemmin homma on tyssännyt siihen, ettei Enterin painamisesta ole mitään iloa ja täytyy vain resettiä iskeä. Sama ongelma on toistunut aiemmin toisellakin kokoonpanolla. Outoa.
- Pidgin, oi Pidgin. Tykkään. Feistyn Gaim-aikoihin verrattuna muutokset ovat nopeasti katsottuna pitkälti graafisia ja juuri niistä tykkäänkin. Eräiden MSN-käyttäjien kuvatkin ilmestyivät nyt ensimmäistä kertaa näkyviin \o/
- Deskbar Applet ja Tracker Search Tool. Tykkään näistäkin, kunhan vain oppii hyödyntämään kunnolla. Myönnettäköön, että aioin kyllä ensin kytkeä samantien pois päältä, mutta onneksi en niin tehnyt.
- Pieniä, merkittäviä asioita: GIMPin tuoreen version (2.4.0-rc3) Crop-työkalun käyttäminen on nyt helpompaa, kun aluetta voi rajata yksistään x- ja y-akseleilla, toisin kuin ennen ainoastaan alueen kulmista säätämällä, jolloin rajaus tapahtui samalla kertaa molemmilla akseleilla.
…ja tässä ollaan. Vielä jonkin verran säätämistä jäljellä, mutta ei ihmeempää. Erittäin positiivinen vaikutelma jäänyt näin äkkiseltään.
Artikkelisarjaan luvassa vieläkin jatkoa viimeistään ensi viikonloppuna, kun pistän Gutsyn sisään kolmanteen kokoonpanoon.