Porukkaa oli saapunut paikalle muutamista yrityksistä, mutta mielellään olisi nähnyt enemmänkin mielenkiintoa. Tutustuttavana oli monenlaisia avoimen lähdekoodin sovelluksia eri alueilta, kuten sisällön- ja asiakkuudenhallintaa sekä toiminnanohjausjärjestelmiä.

Itse katselin aluksi laskutuksen puolelta PkLaskua ja Arkhimedestä (freewarea, ei avointa lähdekoodia, osaa tosin muutakin kuin laskutusta), vaikka en niitä niin tarvitsekaan. Sen jälkeen kokeilin mielenkiinnolla odottamaani Booker-kirjanpitosovellusta, joka vaikutti ihan pätevältä. Toiminnanohjausjärjestelmistä kokeilin Open ERP:tä sekä katselin vierestä Pupesoftin käyttöä. Sisällönhallintasovelluksista tutustuin minulle täysin uutena Movable Typeen, joka tosin ei näyttäisi olevan ainakaan kaikilta osin ilmainen (mutta käyttäähän sitä sentään Barack Obama, woohoo!). Valitettavasti Joomlaa tai Drupalia ei ollut testattavissa, mikä yllätti.

Yleisesti ottaen tarjolla oli asianmukaista, mukavaa jutustelua ja kahvit. Tilaisuuden loppupuolella koekäyttötilassa viriteltiin Openfire-palvelinta pikaviestintää varten, ja itse kokeilin vielä nopeasti KDE:n nelossarjalaista, GNOMEa kun olen aina käyttänyt. Tulipahan sekin nähtyä, kun valmiiksi oli laitettu

Seminaari järjestettiin auditoriossa ja yleisössä oli noin 25 henkilöä, allekirjoittanut mukaan lukien. Materiaaleina jaettiin TIKLI-projektin kansiot, esitteet, muistiinpanovälineet sekä COSS:n puolesta esityskalvot tulostettuina. Tilaisuuden avasi Saimaan ammattikorkeakoulun opettaja Pasi Tiihonen, minkä jälkeen ääneen pääsi Matti Saastamoinen COSS:lta. Esityksen alkupuolisko koostui seuraavista aihepiireistä:

• COSS:n toiminta
• mitä on avoin lähdekoodi (historia, tulevaisuus, käyttötavat, hyödyt, haasteet…)
• esimerkkejä avoimen lähdekoodin käytöstä.

Ensimmäisen puoliskon jälkeen vuorossa oli kahvitauko, minkä jälkeen puheenvuoron sai Paavo Eerola lappeenrantalaisesta Exanet Finland Oy:stä. Eerola kertoi avoimen lähdekoodin merkityksestä yrityksensä toiminnassa ja puhe oli mielenkiintoinen käytännönläheisyytensä ansiosta.

Loppujaksolla Saastamoinen kertoi vielä saatavilla olevista avoimen lähdekoodin ohjelmista seuraavien osa-alueiden mukaisesti: käyttöjärjestelmät, toimisto-ohjelmistot, www-selaimet, sähköposti, pikaviestintä, nettipuhelut, ryhmätyövälineet, sisällönhallinta, dokumentinhallinta, asiakkuudenhallinta, toiminnanohjaus, kuvankäsittely ja grafiikka, taitto ja julkaisu sekä laskutus ja kirjanpito.

Lisäksi puhuttiin yleisesti avoimen lähdekoodin ohjelmalähteistä, eli mm. VALO-CD:stä, Ubuntu tutuksi -wikistä sekä Enterprise Open Source Directory -palvelusta.

Seminaari oli mielestäni onnistunut. Saastamoisen ja Eerolan puheenvuorot olivat mielenkiintoisia ja tarjosivat minullekin uusia asioita. Ihmiset esittivät jonkin verran kysymyksiä ja vastaukset olivat vakuuttavia. Ymmärtääkseni koko seminaari kuvattiin talteen, joten video saattaa ilmestyä joskus näkyviin TIKLI-projektin sivuille.

Tilaisuutta varten oli etukäteen saanut tiedustella avoimen lähdekoodin ohjelmia halutuilta alueilta. Itse olen tietoinen mm. Ubuntu Suomen keskustelualueilla käydyistä keskusteluista koskien kirjanpito-ohjelmia ja olen hyvää sellaista itsekin kaivannut, joten pyysin etukäteen esitellä tällaisia sovelluksia. Valitettavasti esityksen aikana ei tullut esiin uusia kirjanpito-ohjelmia, vaikkakin laskutukseen liittyviä löytyi (PkLasku ja finLasku). Tutustumisen arvoinen kirjanpitosovellus lienee kuitenkin Python-pohjainen Booker, jonka huomasin myöskin Ubuntu Suomen keskustelualueilta.

Seminaari saa jatkoa tutustumistilaisuuden muodossa keskiviikkona 17. kesäkuuta klo 12-15, kun Saimaan ammattikorkeakoululla tietojärjestelmien koekäyttötilassa on mahdollista tutustua erilaisiin avoimen lähdekoodin sovelluksiin. Tutustuttavana on mm. käyttöjärjestelmiä, toimisto-ohjelmia, sisällönhallintaa, asiakkuudenhallintaa sekä toiminnanohjausta. Itsekin pyrin saapumaan paikalle palloilemaan ympäriinsä. Hyvällä tuurilla myös Booker-sovellus saattaa olla testattavissa kyseisessä tilaisuudessa.

Seminaari saa jatkoa 17. kesäkuuta, kun samassa osoitteessa, kuitenkin tietojärjestelmien koekäyttötilassa, on mahdollisuus tutustua käytännössä vapaisiin ohjelmistoihin. Tarjolla on mm. vapaita käyttöjärjestelmiä, toimisto-ohjelmia ja toiminnanohjauksen ohjelmistoja. Ilmoittautumiset samaan tapaan Ovaskalle.

Lisätietoja molemmista tilaisuuksista löytyy pdf-muotoisesta kutsusta.

Itsekin aion mahdollisuuksien salliessa käväistä molemmissa tilaisuuksissa. Minut tunnistaa todennäköisesti mustasta Tux-paidasta, hihasta saa tulla aina nykäisemään jos uskaltaa. TIKLI-projekti on tosiaan pyörinyt entisen kouluni tiloissa vuodesta 2008 lähtien ja olen itse osallistunut muutamiin seminaareihin sekä työskennellyt tietojärjestelmien koekäyttötilassa. TIKLI-projektin tuottamaan digitaaliseen materiaaliin voi käydä tutustumassa Tietopalvelu-sivulla, tarjolla on mm. videokoosteita menneistä seminaareista.

Lappeenrannan paikallista väriä TIKLI-projektissa edustaa yhteistyökumppanina mm. suuren kansainvälisen menestyksen saavuttanut Severa Oyj. Tietojärjestelmien koekäyttötilassa voikin kokeilla mm. Severan omaa www-pohjaista toiminnanohjausjärjestelmää.

Viime perjantaina eli 29.5. valmistuin tietotekniikan insinööriksi Saimaan ammattikorkeakoulusta, suuntautuen ohjelmistotekniikkaan. Nyt täytyy vain päivittää TiteWiki ajan tasalle. Etusivun lopullinen malli on vielä hakusessa – pitäisi keksiä jotain, joka kertoo paljon wikin tarjonnasta, mutta toisaalta ilmaisee sitä, että opiskelu on jo päättynyt. Opinnäytetyöprosessi on myös täysin kuvaamatta, mutta siitä uskoisin saavani aikaiseksi mielenkiintoisen sivun jos toisenkin.

Viimeksi kerroin blogissani Ubuntu 9.04:n julkaisuaikataulusta. Kyseinen versio julkaistiin ajallaan ja olen sen nyt yhteen koneeseen asentanut. Vähintään yksi asennus olisi vielä edessä, ja ASUS Eee PC 901 -miniläppäriin olen hieman katsellut jopa lupaavaa Moblinia. Moblinin käyttöliittymää on esitellyt mm. Phoronix tässä artikkelissaan.

Kiitokset sinulle, tuntematon, joka olet pitänyt Vuzen käännöstä hengissä alkuvuonna! Minun täytyy nyt kesän mittaan katsoa oma tilanteeni, että ehdinkö jatkamaan käännöstyötä vai en. Aika näyttää.

Compizin parissa on tapahtunut menneinä kuukausina vaikka mitä ja henkilökohtaisesti olen lähinnä pihalla kuin lumiukko näistä tapahtumista. Vuoden 2008 lopulla juoni oli ilmeisesti kuitenkin se, että Compizin ja Compiz Fusionin rinnalle ilmestyivät compiz++- ja NOMAD-projektit, hieman erilaisina päämäärineen. Alkuvuodesta 2009 kaikki nämä neljä projektia yhtyivät kuitenkin jälleen yhdeksi projektiksi ja nykyisin on olemassa vain Compiz.

Palaillaan!

Viime torstaina, 18.9.2008, sain sitten hyppysiini tuon pitkään odotetun ASUS Eee PC 901 -mallin. Alkuvuoden mittaan olin tarinoinut vaikka minkälaisista malleista, mutta lopulta valinta kohdistui tuohon – vielä sopivan pieni, hyvä akkukesto, 700-sarjaa suurempi näyttö ja enemmän tallennustilaa, kaiken kaikkiaan erittäin napakka paketti. Kerrataan vielä speksit päällisin puolin:

• 8,9″ näyttö, 1024×600-tarkkuus
• 20 Gt tallennustilaa SSD-tekniikalla (jaettu kahteen osaan: 4 Gt nopeaa levyä ja 16 Gt hieman hitaampaa)
• 1,6 GHz:n Intel Atom -suoritin
• 1 Gt DDR2-muistia
• Intel GMA 950 -näytönohjainpiiri
• 6-kennoinen akku, 4,2 – 7,8 tunnin käyttöaika (“normaalikäytössä” noin 5 tuntia)
• 1,3 megapikselin kamera
• painoa 1,1 kg
• verkkoyhteydet langallisesti ja langattomasti
• Bluetooth
• käyttöjärjestelmänä Xandros Linux kustomoituna (tai vaihtoehtoisesti Windows XP Home Edition)
• hinta: 399 €

Olin jättänyt ennakkotilauksen Tietoasemalle 29.8.2008 ja määritellyt toimitustavaksi noudon Lappeenrannan liikkeestä. Linux-mallien toimitus viivästyi lopulta useilla viikolla, enkä pitänyt saapumista varmana viime viikollakaan ennakkotiedoista huolimatta. Viime viikon alussa keskustelupalstoilta alkoi kuitenkin kuulua, kuinka mallia oli jo saanut muutamista kotimaisista liikkeistä. Torstaina päätin sitten käydä paikallisessa Tietoasemassa ja, kappas vain, siellähän se makasi varastossa. Eivät vain olleet ehtineet vielä ilmoittaa saapumisesta, sillä laitteita oli tullut viisi kappaletta vasta saman päivän aamuna. Onneksi olin siis oma-aloitteinen – “Eeppi” lähti samantien mukaan hintaan 399 €.

Nyt muutamia päiviä käyttäneenä täytyy ehdottomasti kehua laitetta – mahtava pikkuvempele! Erittäin mukava kantaa mukana (yllätys) ja niin kätevä käyttää. Käynnistyy todella nopeasti ainakin tällä oletuskäyttiksellä eli Xandros Linuxilla ja 1024×600-resoluutioinen näyttö riittää oikein mukavasti nettisivujenkin selaamiseen. Hiirenä toimivaan kosketuslevyyn tottui nopeasti (erittäin hyvä sekin) ja näppäimistöön hiljalleen – kymmensormijärjestelmä taipuu jo pääasiassa, mutta etenkin ä-kirjain tuottaa ongelmia, se kun on niin pieni ja lähellä Enter-näppäintä. Ja niin hiljainen, aah.

ASUS Eee PC 901 ja vieressä paketin mukana tullut pussukka sille

Uuden Ubuntun aion kuitenkin ihastussyistä lykätä sisään, kunhan se ilmestyy ensi kuukauden lopulla. Siihen asti meinasin mennä Xandrosilla, joka kieltämättä näin kustomoituna vaikuttaa erittäin hyvältä peruskäyttäjälle. Kaikki tarpeelliset toiminnot saa käyntiin isoilla, graafisilla painikkeilla ja on mielestäni helppokäyttöinen.

Näytöllä näkyy kustomoidun Xandros Linuxin helppokäyttöliittymän painikkeita

Olen käyttänyt konetta pitkälti niin, että päivisin se on käyttämättömänä nukkumassa kansi suljettuna ja öisin sitten täysin sammuksissa. Tällä tavoin akku tuntuu kestävän oikein mukavasti.

Ostosta en ole katunut vielä hetkeäkään, päinvastoin. Erinomainen kapine ja samalla ensimmäinen kannettava tietokoneeni. Ja oi kyllä, nimenomaan kannettava

No, ehkä pääsen hiljalleen taas tahtiin. Azureuksen käännöstyö laahaa pahasti jäljessä, TiteWiki on kolmannen opintovuoden loppuajan osalta päivittämättä ja uusi Ubuntukin tuli aikoja sitten, mutta en ole ehtinyt vielä päivittää. Joka tapauksessa, hengissä siis ollaan, mutta tekemistä riittää.

Toolilainen on TOOL ry:n jäsenlehti. TOOL ry on ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen koulutusalan opettajajärjestö Opetusalan Ammattijärjestössä. Jäseniä sillä on ollut tämän vuoden alussa lähes 1300. Toolilainen on käsittääkseni saatavilla ainakin kaikista ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen kirjastoista ja tietääkseni lehteä jaetaan myös “mainoksena” lukioihin.

Artikkelin kirjoittelin kesällä, kesä-heinäkuun vaihteessa. Tällöinhän Compiz Fusion oli juuri saanut virallisen nimensä, eikä Fusionista oltu tehty vielä yhtään julkaisua. Artikkelissa tarinoin hieman koostavien ikkunanhallintaohjelmien kehityskulusta, muutamista Compizin ominaisuuksista, yhteisön nykytilanteesta ja hieman tulevaisuudestakin. Näkökulman yritin pitää melko yksinkertaisena, niin että artikkeli soveltuisi täysin vapaasta ohjelmistomaailmasta tietämättömillekin (lue: puhtaille Windows-käyttäjille). Kuvakaappauksia mahtui mukaan kolme kappaletta.

Artikkeli löytyy Toolilaisen tällä hetkellä tuoreimmasta numerosta, joka on 3/2007. Lehti on aivan äskettäin julkaistu, eikä sitä löytynyt vielä tänään EKAMK:n Lappeenrannan tekniikan yksikön kirjastosta. PDF-versio on kuitenkin luettavissa täällä (alempaa linkki “Toolilainen 3/2007″) ja kopio löytyy myös itseltä tästä, sillä lehti varmaankin häviää jossain vaiheessa Toolilaisen sivustolta.

Mutta asiaan. Hyödynnämme kurssilla Tampereen Teknillisen Yliopiston Tietotekniikan osaston Timo Lehtosen kehittämää Javala-oppimisympäristöä – kylläpä osaakin olla todella hyvä paketti Javan opiskeluun. Materiaali on erittäin selkeää, samoin esimerkit ja oppilaille tarjotaan hyviä harjoituksia teorian ohessa. Ja mikä parasta, Javala on täysin vapaa kaikille eli kuka tahansa voi käyttää sivustoa.

Suosittelen!

Eräs pääkohteista oli luola, jonka sisäänkäynti on yllä. Luolasta pääsi itse asiassa kulkemaan läpi, toinen oviaukko löytyy vasemmalta.

Luolassa näytti sitten tältä. Oudot äänitehosteet pörisivät kaiken aikaa, ja eräässä nurkassa taisi istua elokuvistakin tuttu Predator, josta en kuitenkaan valitettavasti saanut kunnon kuvaa. Pahoittelut hieman epätarkasta kuvasta.

Hiekkalinnojen keskeltä löytyi teatteri, jossa oli puupenkeistä koottu katsomo (kuva on otettu katsomon ylimmältä riviltä).

Tällaisiakin ukkeleita löytyi.

Linnoille oli tuote tavallisen auton (joka oli kuitenkin täytetty muistaakseni McDonald’sin Bic Mac -hampurilaislaatikoilla) lisäksi myös kirppuauto. Näitä on vuokrattavana ilmeisesti jossain hiekkalinnojen lähellä ja olenpa muutaman nähnytkin kaupungilla pöristelmässä.

Tämä sankari ei kaivanne selittelyjä. Yllä myös tuttuja leffahahmoja leffasta, jonka nimeä en koskaan muista.

Jar Jar Binks! Liekö tehty tihutöitä silmille, vai eikö tuon tarkempia yksityiskohtia ole muotoiltukaan. Tiedä häntä.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: ehdoton suosikkini Alien.

Sisäänpääsy hiekkalinnoille on maksuton ja paikalla voi käydä päivittäin klo 10-18 2.9. saakka. Ja paikkahan on Lappeenrannan Linnoitusniemen kärki.

Klikkaa isommaksi, 674×652 pikseliä, n. 60 kt, jpg.

Viittaukset 10 vuotta vanhaan roskaiseen koodiin, Internet Explorerin kehittäjien kuristamiseen, koodin validointiin ja CSS- vs taulukkorakennetappeluun olivat etenkin loistavia. Tämä oli niin hyvä, että piti tulostaa ja kiinnittää töissä seinälle, etenkin kun web-kehittäjän hommia nytkin teen.

No, nyt alkuviikosta päätin tehdä oikein kunnon huollon, eli nimenomaan osiin purkaminen, putsaaminen, öljyämiset ja ylipäätänsäkin osien kunnon tarkastaminen. “Yötauolle” lähdettiin tästä tilanteesta:

Klikkaa isommaksi – 1024×768, n. 208 kt, jpg.

Osat siis irti ja putsattuina, odottelevat vain kokoamista. Tarkkasilmäinen huomaa, että voisihan sitä enemmänkin purkaa. Totta, totta, mutta ei liikaa liian nopeasti, yliannostusvaara meinaan

No, seuraavana päivänä eli tänään laittelin sitten pyörän takaisin kokoon. Voi luoja sentään että oli hankalaa vaihdevaijerin (sen pidikkeiden) saaminen paikalleen taka-akselille – kädet meinasivat loppua kesken. Selvisinpä kuitenkin. Lopputulos:

Klikkaa isommaksi – 1024×768, n. 190 kt, jpg.

Kyllä nyt kiiltää ja kelpaa ajella. Vielä kun saan kuusiokoloavaimet käsiini, niin ohjaustankoa ja jarrupaloja olisi tarkoitus säätää. Olisihan siinä uusimistakin, ainakin ketjut ja jarrupalat alkavat olla aika lopussa. Mutta ehkä joskus myöhemmin…

Klikkaa isommaksi – 1280×1024, n. 325 kt, png.

GTK2 -moottorina toimii vanha tuttu Murrine. Tällä hetkellä sen 0.52-versio löytyy Ubuntu 7.04:n universe-pakettivarastoista, uudemman löytää Feistylle esimerkiksi Treviñon 3v1n0-pakettivarastosta. Mutta moottorihan ei vielä yksin tee mitään, vaan teema ratkaisee. Kuten mainitsin, satuin löytämään mielestäni loistavan uuden teeman: Murrina Relax. Tähän kun vielä lisätään hyvin yhteensopiva Emerald-teema, Gentle Lifestyle, niin johan kelpaa.

Ja ne ikonit, ah… Ikivanha nuoveXT on ollut pitkäaikainen suosikkini ja nyt tästä loistavasta setistä on julkaistu kakkosversio: nuoveXT 2. Rokkailee. Mainittakoon vielä yhteensopiva väännös Mozilla Firefox -teemaksi.

GNOMEn päävalikon kuvakkeeksi vaihdoin Tuxin (ohjeet vaihtamiseen vaikkapa täältä). Taustakuva on puolestaan mainion Mauricio Alexisin (aka manicho @ deviantART) Ecto-taustakuvapaketista.

Klikkaa isommaksi – 1280×1024, n. 577 kt, png.

Siinä vielä Compiz Fusionin mukanaan tuomaa Expo-lisäosan näkymää. Olenkin itse asiassa luopunut perinteisestä kuutiosta aikoja sitten ja vaihtanut Expo- ja Desktop Wall -lisäosien käyttäjäksi. Työtiloja perinteiset neljä, tuntuvat riittävän.

Vaihdoin hiljattain myös perinteisestä Compizin Application Switcher -lisäosasta Ring Switcher -lisäosaan – mukavaa vaihtelua.

Klikkaa isommaksi – 1280×1024, n. 536 kt, png.

No, juuri äsken tipahti postiluukusta Anttilan mainoslehti. Ja mitäpä sieltä löytyikään: Philips DTR7005, 299 euroa! Samalla muistin, että toukokuussa Citymarketin ohella myös juuri Anttila taisi kaupata DTR7005:ttä silloiseen 369 euron hintaan. Niinpä tarkastin Citymarketin sivuilta tuoreimman kuvaston (tällä hetkellä oikeanpuolimmainen katalogi siitä vasemman alakulman laatikosta ja siitä sivu 21) ja kappas kappas, sielläkin hinta on nyt 299 euroa.

Mutta… toukokuussa laitteen hankkiessani siinä tuli mukana yksi CI-moduuli CI-moduulipaikkaan laitettavaksi. Nyt kuitenkin sekä Anttila että Citymarket nettisivujensa mainoksissaan ilmoittavat, että moduulia EI tule mukana, se on erikseen hankittava lisävaruste. Joten ehkäpä hinnanalennus on saatu aikaiseksi juuri tällä. Toisaalta, Anttilan postiluukusta tipahtaneessa lehdessä tällaista erillistä mainintaa ei ole

Joka tapauksessa, kipin kapin ostoksille, jos tällainen boksi tuntuu ominaisuuksiltaan sopivalta. Suosittelen (vaikka ei liiemmin muista tallentavista kokemusta olekaan). Anttilan tarjoukset näyttävät olevan voimassa 4.-22.7. ja Citymarketin 31.7. saakka.

No, olihan sitä ihan kiva katsella. Ja leivät ja makkaratkin sai paistettua.

Kuva on otettu viime perjantaina joskus illalla ja kuvausvälineenä toimi Sony Ericsson W550i -matkapuhelimeni. Pahoittelut siis kehnosta laadusta, yritin kyllä paikkailla kuvaa parhaani mukaan GIMPin avulla.

Haussa on siis ollut jo pidemmän aikaa antenniverkkoon sopiva kahden virittimen tallentava digiboksi. Topfieldin mallit taitavat olla usein testivoittajia, mutta emme halunneet maksaa yli 500 euroa moisesta laitteesta. Muilta valmistajilta on tullut pääominaisuuksiltaan vastaavia malleja halvempaan hintaluokkaan, mutta jokaisessa on omat pienet ongelmansa. Esimerkiksi Gigantissa kaupattiin hiljattain Handanin DVBT6000-mallia (kaksi viritintä, 160 Gt:n kiintolevy) houkuttelevaan 299 euron hintaan, mutta lähempi tarkastelu DVD Plazan keskustelualueilta paljasti asioita, jotka sammuttivat ostohalut (oheista viestiketjua kannattaa lukea lähinnä loppupäästä).

Viime keskiviikkona postiluukusta kolahti Citymarketin mainoslehti, jossa oli Philipsin DTR7005-malli hintaan 369 euroa – kaksi viritintä, 160 Gt:n kiintolevy, 2 CI-moduulipaikkaa (yksi moduuli sisältyi hintaan) ja muutenkin perusominaisuudet kunnossa. Mielenkiinto heräsi, joten ei muuta kuin DVD Plaza jälleen auki. Pari kyseistä laitetta käsittelevää viestiketjua löytyikin, tässä ja tässä. Kovin paljoa ei pahaa sanottavaa löydy, muutama merkittävä asia kuitenkin:

• ei HDMI- ja USB-liitäntöjä
• tallennuksiin ei saa määriteltyä automaattisesti lisättävää lisäaikaa (tehtävä aina manuaalisesti)
• ei toivu sähkökatkoista: laite jää vilkuttelemaan nolla-aikaa katkon jälkeen (hakee kuitenkin ajan automaattisesti kun siirrytään pois lepotilasta)

Vanhempieni ollessa kohderyhmänä tuo ensimmäinen asia ei haittaa, kaksi jälkimmäistä toki tuovat omat ongelmansa. Kokonaisuutena Philips DTR7005 vaikutti kuitenkin hintaansa nähden erittäin hyvältä vaihtoehdolta, joten kävimme hakemassa laitteen kotia.

Mitä nyt pari päivää ehdin itse Philipsiä räpeltää, vaikutti se oikein mukavalta. Asennus onnistui vaivattomasti ja koska kaukosäädin on monimerkkinen, onnistuu sillä myös TV:n ohjaaminen. Vanhempieni omakotitalossa näkyivät aiemmin vain TV1, TV2 ja MTV3, joten kanavia tuli mukavasti lisää (nii-in, peruskanavista Nelonenkin oli nyt uutta). Ohjelmaoppaan käyttäminen oli helppoa, esimerkiksi tallennusten asettaminen onnistui mukavasti. Ylipäätänsäkin valikot ja toiminnot olivat selkeitä. Mainittakoon, että Philips on käyttänyt kaukosäätimessään neljää värillistä painiketta, joilla hoidetaan monet valinnat: ruutuohjeet näyttävät toiminnon vieressä painikkeen värin, joten ei tarvitse tihrustaa tekstimerkintöjä kaukosäätimestä, riittää vain oikean värin painaminen.

Vaikuttaa hyvältä ostokselta. Jos käytössä vielä ilmenee hienoja ominaisuuksia/pahoja puutteita, saatanpa kirjoitella niistä lisää. Loppuun vielä parit sivustot, joita kannattaa tutkia, jos on digiboksinostoaikeissa:

• DVD Plaza Forums: Digi-TV
• Digiboksivertailu.com

• 2. opintovuoden kulku yleisesti
• 2. opintovuoden periodit
• 2. opintovuoden kurssit

Ensi maanantaina aloitan työt www-suunnittelun parissa SCP-Systemsillä ja samat tehtävät odottavat myöhemmin kesällä myös eräässä toisessa paikassa. Työharjoittelujaksoista voi ajan mittaan lukea tarkemmin täältä.

• mitä on ikkunanhallinta
• mitä ovat yhdistelevät ikkunanhallintaohjelmat
• Linux-työpöydän tärkeimmät “palaset”
• kehityskulku: Compiz – Compiz-QuinnStorm – Beryl – Compiz-Extra – Composite Community
• oman videomateriaalin esittely (esim. desktop wall, cube, zoom ja group and tab)
• David Revemanin osuus Novell BrainShare 2007 -tapahtumasta
• mitä vaatimuksia asetetaan tietokoneen raudan suhteen ja mitä maksaa (hihi)
• mistä aloittaa, jos haluaa kokeilla omalla koneella

Ihan kivaa oli. Oikeasti. Esityksen pitäminen on kivaa, jos hallitsee asian ja haluaa jakaa tietoa.

Esitystä oli kuuntelemassa muistaakseni noin 15 henkilöä, ei siis kovin paljon. Graafiset kikat tuntuivat kiinnostavan ja esimerkiksi ikkunoiden palaminen alas aiheutti ihmettelyä. Vain yksi onnistui nukahtamaan kesken esityksen (terveiset Lauralle) \o/

Heti minun perääni nähtiin esitys, joka sivusi Windows Vistaa ja myös sen Aero-käyttöliittymää – selvä vastakkainasettelu huomattavissa. Muistin myös tunnollisena kuuntelijana esittää kysymyksen siitä, minkälaisia tehovaatimuksia Vista (Aero) asettaa koneelle *köh*

Ubuntu 7.04, Feisty Fawn, julkaistaan tänään ja alkaa jo pahasti polttelemaan, että voi kun pääsisi päivittelemään. Pyrin kuitenkin hillitsemään itseni tuonne koulun loppuun saakka. Sitten on enemmän aikaa perehtyä asiaan. Joten raportteja Feisty Fawnista tulossa (esimerkiksi asennuksesta, kuten viimeksi Edgyn kohdallakin – #1, #2 ja #3). Tulen ottamaan uudistuneen Compizin varmasti testiin pian tämän jälkeen.

Klikkaa isommiksi, molemmat 1600×1200-resoluutiolla, jotta roskat näkyvät mahdollisimman hyvin. Tiedostokoot noin 331 kt ja 278 kt.

No okei, ei tämä kyllä ole läheskään niin paha kuin mitä jossain kuvissa on nähnyt. Joka tapauksessa, oma Logitech Internet Navigator Keyboard -näppikseni aukesi varsin vaivattomasti ja näppäimien alla oli tuollainen harmaa levy, johon kaikki roska oli kerääntynyt. Imurilla irtoroskat pois, ja näppäimet heitin kuumaan veteen vesisankkoon likoamaan. Sitten hetken kuluttua astianpesuaineen ja tiskiharjan suosiollisella avustuksella jokainen puhtaaksi. Samalla tuli hinkattua näppäimistön päällyslevy häikäisevän valkoiseksi.

Kyllä nyt kelpaa, voi taas unohtaa asian viideksi vuodeksi

Sanotaan, että useilla suomalaisilla on paha tapa ajaa renkaat lähes “sileiksi” ennen uusien hankkimista. Oman ja muiden turvallisuuden raja hämärtyy: säästetään rahaa ja ajatellaan, että “kyllä noilla nyt vielä yksi kesä/talvi mennään eteenpäin”. Myönnän syyllistyneeni itsekin tähän. Ensimmäinen autoni ja samat kesänakit olivat olleet alla minun käytössäni kolme kesää, edellisellä omistajalla ainakin yhden kesän. Toisaalta, itselläni ei kilometrejä kovinkaan paljoa kertynyt.

Joka tapauksessa, uusien kesärenkaiden hankinta oli käynyt mielessä jo edellisen kevään kynnyksellä. Tällöin asia kuitenkin jäi sille tielleen. Hmm, muistaakseni kyseisenä kesänä tuli sitten koettua vesiliirtokin… Tarkastin nyt kulutuspinnan, ja sitä näytti olevan jäljellä keskimäärin 2,0 mm. Lain vaatima raja kesärenkaille on 1,6 mm, mutta turvallisuuden nimissä (etenkin sadekelillä) pintaa olisi hyvä olla vähintään 4,0 mm.

No, nyt kuitenkin pistin toimeksi. Kaverini kanssa tutkin rengastarjontaa Suomessa ja Saksassa ja tulimme siihen lopputulokseen, että kyllä Saksa vie voiton. Internetissä renkaita kauppaavista paikoista tulivat esille mm. rengas-online.com ja reifenversand-online.de. Näistä ensimmäinen vaikuttaa olevan erittäin suosittu suomalaisten keskuudessa ja itsekin siihen päädyin. Kannattaa vaikka Googletella lisää, ja keskustelufoorumeilta löytyy usein tarinaa rengaskaupoista. Esimerkkeinä mainittakoon seuraavat viestiketjut MuroBBS:stä, jotka käsittelevät rengas-online.comia:

• rengas-online.com – Kokemuksia?
• www.rengas-online.com

Rengas-online.com on saksalaisen Delticom AG:n tarjoama nettipalvelu. Sivusto tarjotaan asiakkaille lukuisilla eri kielillä, myös suomeksi. Käsittääkseni myös asiakaspalvelusta löytyy suomea taitavaa henkilöstöä. Rengas-online.comissa on helppo seurata tilauksen summaa, sillä toimituskulut sisältyvät aina renkaiden hintaan. Yllätyskuluja ei tule, ja palautus- ja takuuehdotkin vaikuttavat mukavilta. Maksutapoina ovat mm. luottokortti ja pankkisiirto. Tilaaminen siis onnistuu, vaikka ei luottokorttia omistaisikaan. Toimitusta lupaillaan viikon sisään (varastotilanteesta riippuen), katso omat kokemukset alempaa.

Entä sitten itse renkaat – mistä tietää mitkä kannattaa ostaa? Testejä kannattaa lueskella. Monet autolehdet, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin, tekevät säännöllisesti rengastestejä ja näistä saa hyviä vinkkejä. Nykyaikana korostaisin lisäksi oikeiden käyttäjäkokemusten lukemista – Internetin keskustelufoorumit tarjoavat tähän hyvät mahdollisuudet, renkaista riittää puhetta aina silloin tällöin. Näiden asioiden, rengas-online.comin rengaskuvausten takaa löytyvien testitulosten ja Kuningaskuluttajan sivuilla julkaistun rengastestin tulosten perusteella tein oman valintani.

Vanhat kesärenkaani olivat Michelin Energyt, kokoa on 185/70 R14 ja alla vanhat Mille Miglian alumiinivanteet. Uusiksi renkaiksi valitsin Uniroyal rallye 680 -sarjan. Uniroyaleista oli hyvää kokemusta jo aiemmin vanhempien autosta, lisäksi valintaan vaikuttivat edullinen hinta, positiiviset Google-hakujen avulla löydetyt käyttäjäkokemukset sekä sisarmallin (rallye 550) mielestäni hyvä menestys aiemmin mainitussa Kuningaskuluttajan sivuilla julkaistussa testissä.

Rengas-online.comissa rallye 680 -sarjan rengas kustanti 21.2.2007 58,90 euroa/kappale. Toimituskulut sisältyvät hintaan, joten neljä rengasta maksoi 235,60 euroa kotiovelle toimitettuna. Ja itse kun en vannetöitä ja tasapainotusta osaa/pysty tekemään, niin tähän täytyy vielä lisätä Suomessa tehtävä kyseisen työn hinta. Lappeenrannan AC Rengas lupasi hoitaa homman 40 eurolla. Homma selvä, tilaus lähti menemään rengas-online.comiin 21.2.

Sitten mielenkiintoista antia, eli hieman hintavertailua. Paikallisissa liikkeissäkin tuli toki vierailtua ennen Internetin kautta tilaamista. Esimerkkinä mainittakoon Lappeenrannan Vuoksen Kumi Oy, joka lupasi samat renkaat vanteille vaihdettuina ja tasapainotettuina hintaan 345 euroa. Hintaero selvä, vaikkakaan ei vielä kovin suuri. Kaverillani olivat hakusessa hieman isomman kokoluokan renkaat ja tällöin hintaeroa kertyikin eräässä toisessa liikkeessä jo noin 150 euroa. Ylipäätänsä jäi sellainen käsitys, että mitä suurempiin ja toisaalta “parempiin” (lue: tunnetumpiin ja testimenestyjiin) renkaisiin siirrytään, sitä enemmän syntyy hintaeroa Suomen ja Saksan välille. 300 euron säästökään ei nettitarinoiden mukaan ole mikään ihme.

Rengastöiden hinnoistakin löytyi yllättävän paljon vaihtelua, näin ainakin Lappeenrannassa. Rengastöillä tarkoitan nyt sitä, että vien vanhat kesärenkaat vanteillaan sekä uudet kesärenkaat irrallaan liikkeeseen, jossa uudet renkaat vaihdetaan vanteille ja suoritetaan tasapainotukset (samaan syssyyn vielä venttiilien vaihto). Vanhat renkaathan voi sitten jättää huoletta veloituksetta samaan liikkeeseen, sieltä ne menevät kierrätykseen. Asiasta voi lukea lisää Suomen Rengaskierrätys Oy:n sivuilta. Muutamia poimintoja kuitenkin töiden hinnoista, kaikki nämä liikkeet Lappeenrannassa:

• 40 euroa – AC Rengas
• 65 euroa – Vianor
• 75 euroa – Vuoksen Kumi Oy

En tiedä minkälainen tilanne on muualla päin Suomea, mutta olin itse asiassa hieman yllättynyt näinkin suuresta hintajakaumasta. Joka tapauksessa, kannattaa siis kysellä paikallisten liikkeiden hintoja niin renkaiden kuin töidenkin osalta – erot voivat olla suuria.

Kuinka koko renkaidenhankintaprosessi itselläni sitten sujui? Loistavasti, ei minkäänlaista ongelmaa. Renkaat tosiaan tilasin 21.2.2007, luottokorttia veloitettiin ja renkaat pistettiin tulemaan seuraavana päivänä ja renkaat olivat perillä kotiovellani 27. päivä. Odotin, että jokin erityinen kuljetusliike toimittaisi renkaat (ts. soittaisi etukäteen ja tiedustelisi sopivaa toimitusajankohtaa), mutta asialla olikin Suomen posti. Eli: rengas-online.com käyttää pakettikuljettajana DPD:tä (tällä ne siis lähtevät Saksasta), mutta kun renkaat saapuvat Suomen puolelle, siirtyvät ne postin kuljetettavaksi. Posti-Pate oli sitten käynyt 27.2. n. klo 9 ovellani, mutta tällöin en ollut tavoitettavissa. Niinpä renkaat piti hakea lähipostista. Loppujen lopuksi postin lähetystenseuranta osasi kertoa renkaiden kulusta seuraavaa (käänteinen järjestys):

• 27.02.2007, klo 12:39 Lähetys on luovutettu vastaanottajalle 53920 LAPPEENRANTA 92
• 27.02.2007, klo 10:31 Saapunut toimipaikkaan/terminaaliin 53920 LAPPEENRANTA 92
• 27.02.2007, klo 09:00 Luovutusta yritetty, vastaanottajaa ei tavoitettu 53950 LAPPEENRANTA
• 27.02.2007, klo 01:31 Lähetys on lajiteltu 53000 LAPPEENRANTA
• 26.02.2007, klo 19:22 Lähetys on lajiteltu 01010 POSTIN LOGISTIIKKAKESKUS
• 26.02.2007, klo 15:54 Vastaanotettu kuljetettavaksi 01010 POSTIN LOGISTIIKKAKESKUS

Odotin mielenkiinnolla sitä, minkälaisessa paketissa renkaat tulisivat. Paketointi oli kuitenkin varsin vaatimaton, sillä renkaat olivat vain sidottu pareittain yhteen parilla muoviremmillä. Renkaiden pintoihin oli liimattu erinäisiä DPD:n ja postin lappusia.

Renkaat haettuani kiikutin ne samantien AC Renkaaseen, josta hain ne puolestaan pois seuraavana päivänä. Työ onnistui ongelmitta ja kuulemma vanteetkin ovat vielä kohtuullisessa kunnossa.

Kaiken kaikkiaan tämä ensimmäinen rengastilaukseni oli varsin onnistunut ostotapahtuma. Kaikki sujui odotetusti ja säästöäkin tuli. Voisinkin nyt samaan hengenvetoon kirjoitella rengas-online.comille toimituksenjälkeisen palautteen, jota he pyytävät parantaakseen edelleen palveluaan – hyvillä mielin kun sen voin tehdä.

(klikkaa isommaksi – 1600×1200-pikseliä, noin 211 kt, .jpg)

Alkuperäinen sarjakuva löytyy tästä. Rasteri on nyt “eteisen” ovessa, siis väliovessa rappukäytävää kohti. Valmistustapa oli pitkälti samanlainen mitä ensimmäisessä artikkelissa oli selostettu, mutta tällä kertaa käytin tulostamiseen koulun tulostinta *köh*, jolla saikin varsin tasaista mustaa (mustan värin tasaisuus oli pieni ongelma Alien-rasterissa). Kiinnittäminen oli nyt helpompaa, sillä rasteri oli huomattavasti pienempi kuin aiemmin ja vastamateriaali (nyt puuovi, aiemmin betoniseinä) suhtautui paremmin teippiin.

Lopputulos oli ihan ok, mutta tämän enempää en aio rastereita kämppään asetella – liika on liikaa, menee maku näistäkin.

Joka tapauksessa, tuli äsken vastaan hyvin tasaväkistä vääntöä kuvaava video Racesta. Alla Bemukka ja ratana Oschersleben:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=DuwazQ_YAZw]

Itseäni kiinnosti ohjausjärjestelmän ohella myös Wiin käyttöliittymä. Löytyihän siitä kaikenlaista, esimerkkeinä mainittakoon valokuvien katselu ja kevyt editointi, oman pelihahmon (ikään kuin avatarin) luominen ja kavereiden kanssa vuorovaikuttaminen, uutisia (ei vielä käytettävissä), sääennusteet (nämä tulivat ohjelmistopäivityksen mukana parisen päivää sitten), kauppapaikka ja jonkinlainen viestintäjärjestelmä. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, kuinka helppoa käyttöliittymää oli hallita Wiin ohjaimella – sen luulisi olevan hidasta, mutta sujui kuitenkin todella vaivattomasti. Ai niin, nyt joulukuussa Wiille pitäisi vielä tulla kokeiluversio Opera-Internet-selaimesta, jonka voi ladata ilmaiseksi kauppapaikkapalvelusta. Opera-selailun pitäisi olla maksutonta kesäkuuhun 2007 saakka. Tässä hieman YouTube-videota Wiin käyttöliittymästä:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=FK0PPy-ASNE]

Sitten pääasiaan, eli uuteen ohjausjärjestelmään ja peleihin. Wiin tärkein ohjausväline on Wii Remote ja tällaisen lisäksi myyntipakkauksessa tulee mukana lisävarusteena Nunchuk. Suurena ideana näissä on langattomuus ja liikkeentunnistus.

Myyntipakkauksessa tulee mukana Nintendon oma Wii Remoten ominaisuuksia hyvin havainnollistava Wii Sports -pelikokoelma. Se sisältää muutamia yksinkertaisia pelejä: tennistä, baseballia, golfia, nyrkkeilyä ja keilausta. Itse pidin eniten golfista ja nyrkkeilystä – jälkimmäisessä pääsi oikein hiki tulemaan. Eihän ohjaimen kanssa toki pakko ole huitoa kuin hullu, mutta se on kivaa

Nyrkkeilyssä käytettiin sekä Wii Remotea että Nunchukia, ja molemmilla käsillä pystyi jakelemaan iskuja vastustajan naamatauluun. Itseään pystyi suojaamaan vetämällä kapulat naaman eteen. Knockoutillakin onnistuin vastustajan tiputtamaan, korvanpuremiseen ei tarvinnut turvautua.

Golf oli sitten rauhallisempaa menoa, erittäin mukavaa sellaista. Alussa oli vaikeaa, mutta kyllä se siitä alkoi luonnistumaan. Helpointa oli asettua sivuttain TV-ruutuun nähden ja yrittää leikkiä kunnon golfpelaajaa. Heilautus taakse ja pallo matkaan. Tässä vielä videota Wii Sports -peleistä:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=8SdZm4XQRP8]

Seuraavaksi testattiin The Legend of Zelda: Twilight Princess -peliä. Tai lähinnä kaveri pelasi, minä olin vain kiinnostunut tällä erää kalastuksesta. Suuntasimme siis järvelle kaloja narraamaan. En onnistunut saamaan yhtään ylös ja sitten kalat hävisivät Noh, ihan jännää oli sekin. Tässä vielä videota Zeldasta ja lopussa myös kalastelua:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=WZh8RTCMGgc]

Hauskaa oli. En ole itse oikeastaan koskaan ollut konsolipelaaja, eikä minulla yhtään pelikonsolia ole ollutkaan, mutta Wii onnistui vakuuttamaan. Uudenlainen ohjausjärjestelmä on kokeilemisen arvoinen asia, ja tässä Nintendo vetää kyllä pisteet kotiin. Jos nyt olisin pelikonsolia hankkimassa, valinta kallistuisi suurella todennäköisyydellä Wiihin.

Hieman tarinaa rasterin luomisesta. Ensinnäkin koko toimenpide pohjautuu The Rasterbatoriin, sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kyseinen sovellus luo kuvasta kuin kuvasta rasterin, käytännössä monisivuisen PDF-dokumentin, jonka voi sitten tulostaa itse. Luotavaa kuvaa voi säätää The Rasterbatorissa esimerkiksi rajaamalla kuvaa, määrittelemällä luotavan rasterin koon A4-paperiarkeissa ja määrittelemällä rasterin joko mustavalkoiseksi tai värilliseksi. Omasta rasteristani tuli 20-arkkinen: neljä pystyssä ja viisi vaakatasossa. Ja mustavalkoinen, koska tulostimeni on mustavalkoinen.

Entäpä kuvan aihe? Olen pitkäaikainen Alien-leffojen ystävä, joten kaipasinkin Alienia nukuttamaan minut uneen (rasteri tuli sängyn yläpuolelle). Lähdin etsimään sopivaa kuvaa deviantART-sivustolta. Perinteisistä piirrustuksista löytyikin tämä loistava Jeff Simpsonin Alien-luonnos. Muokkasin kuitenkin hieman kuvaa (esimerkiksi lisäämällä mustat paksut reunat), minkä jälkeen se oli valmis rasteroitavaksi.

Kun The Rasterbator oli luonut rasterini ja olin tulostanut sen (luojan kiitos lasertulostimella, mustesuihkulla tässä puuhassa hurahtaa nopeasti kasetti jos toinenkin), oli aika aloittaa paperiarkkien työstäminen yhtenäiseksi. Pärjäsin näillä kotoa löytyviltä työkaluilla:

Ensin suunnittelin mistä kulmista leikkaisin tyhjät pois ja mihin jättäisin liimausvaran. Tämän jälkeen vain paperileikkuri laulamaan. Sillä saikin tasaista jälkeä, joka ei saksilla oikein onnistuisi. Leikkauksen jälkeen aloin liimata arkkeja vaakariveittäin toisiinsa. Tähän olisi spray-liima ollut parempi ratkaisu, koska se leviää paremmin eikä jätä “paakkuja”. Sellaista ei kuitenkaan tähän hätään löytynyt, joten tyydyin tavalliseen liimapuikkoon. Kun vaakarivit olivat koossa, liimasin ne vielä pystysuuntaisesti toisiinsa, jolloin kuva oli koossa. Mainittakoon vielä, että liimausvaiheessa saa kyllä tehdä todella tarkkaa työtä, jotta rivit tulevat suoriksi.

Sitten kiinnittämispulmaan. Oma ratkaisuni oli varsin… halpa: ohutta, läpinäkyvää teippiä kaksinkerroin rasterin taustapuolelle, sitten seinään kiinni. Ehdottomasti parempi ja hienompi ratkaisu olisi sellainen, jossa arkit kiinnitettäisiin kehystetylle levylle ja vielä lasi päälle. Nyt sai kuitenkin kelvata perusratkaisu. Mittanauhan avulla määritin seinälle merkkaukset, joiden avulla sain rasterin keskelle seinää ja suoraan. Kiinnittämisessä ei ongelmia ollut, mutta pieniä kupruja pääsi syntymään reunoille. Taisivat arkkirivit sittenkin mennä vähän vinoon liimausvaiheessa…

Joka tapauksessa, olen lopputulokseen tyytyväinen. Parannettavaa olisi varmasti monessa kohtaa toimenpidettä, mutta kyllä tämä kelpaa. Tarkoitus olisi vielä kenties luoda kaapiston oviin rasterisarjakuva, aiheena Cyanide and Happiness -sarjakuvat. Joten toinen rasteriartikkeli luvassa. Loppuun vielä toinen kuva Alienista, hieman kauempaa (klikkaa täysikokoiseksi, 1600×1200 pikseliä, noin 262 kt):

Se on muuten syyslomaviikko ensi viikko \o/

Mieluisaa koulun alkua muillekin, jotka nyt aloittivat puurtamisen.

Päätin alkaa tarinoimaan enemmänkin Compizista. Tarkoituksena olisi tarjota suomenkielistä informaatiota tästä OpenGL-kiihdytystä käyttävästä ikkunanhallintaohjelmasta. Muutamia ideoita tulikin jo mieleen, esimerkiksi “viikon lisäosa”-artikkelisarja, missä luotaisiin katsaus yhteen Compizin lisäosaan joka viikko. Lisäksi aion tarinoida Compizin kavereista, kuten XGL:stä ja cgwd:stä. Ehkäpä peräti kirjoitan XGL/Compiz/cgwd-asennusoppaan, kunhan aikaa löydän. Kaikki tämä tulee keskittymään Ubuntun (ja GNOMEn) ympärille, koska itse niitä käytän. Toki tieto on sovellettavissa suurilta osin muihinkin kokoonpanoihin.

Toinen merkittävä artikkelisarja liittyy yleisesti Ubuntuun. Tässä jutut painottuvat omakohtaisiin kokemuksiin jokapäiväisestä Ubuntun käytöstä, vinkkejä ja sen sellaisia. Todennäköisesti työpöytäkikkailuja tulee löytymään jonkin verran, esimerkiksi noin viikko sitten oli alustavasti tarinaa Ubuntu System Panelista.

Mutta täytyy nyt tosiaan katsoa, että millä tahdilla artikkeleita ehtii kirjoittamaan. Koulu jatkuu tuossa 28.8., jolloin palaan “normaalirytmiin” – kenties sen jälkeen löytyy hyvää aikaa.